Tämän blogin juuret ovat arkisessa työtilanteessa, jossa laadin ohjeita avointen oppimateriaalien suunnitteluun. Minun oli määrä kirjoittaa napakat vinkit, mutta kynä lähti piirtämään pitempää jälkeä.
Tunsin, että sille tekstille on paikkansa jossain. Muutaman käänteen jälkeen päädyin perustamaan blogin - elämäni ensimmäisen sellaisen. Blogin saa avata itseoikeutetusti tuo suunnitteluun keskittyvä teksti, joka käynnisti prosessin.
Perustaa tekemään
Vanhan sanonnan mukaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Viisas lausahdus pätee myös avoimien oppimateriaalien tekemiseen.
Perustelen sanonnan osuvuutta oppimateriaalien luonteella ja tarkoituksella. Niille on luonteenomaista, että tietosisältöä rikastavat konkreettiset esimerkit ja oppijaa osallistavat sisällöt, kuten pohdintakysymykset ja aktivoivat tehtävät.
Tällaiset sisällöt auttavat opiskelijaa liittämään uutta asiaa olemassa olevaan osaamiseensa ja sitä kautta rakentamaan uutta osaamista. Näkemykseni edustaa konstruktivistista oppimiskäsitystä.
Seuraavaksi nostan esille muutamia keskeisiä asioita, joita oppimateriaalin suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon. Lähden liikkeelle tarkoituksesta ja etenen tavoitteiden kautta kohderyhmään sekä aiheeseen ja sen rajaukseen.
Tarkoitus
Oppimateriaalien tarkoitus on siis mahdollistaa uusien tietojen ja taitojen oppiminen. Tämä tarkoitus on tavallaan kunkin materiaalin olemassaolon peruste ja vastaus kysymykseen: ”Mitä tällä materiaalilla voi tehdä?”
Olen lainannut kysymyksen sähköisen oppimateriaalin laadun arvioinnin ohjeistuksesta (Opetushallitus s.a.). Mielestäni selkeä vastaus tähän kysymykseen näkyy myöhemmin oppimateriaalin laadussa - ja nimenomaan kohottavasti.
Oppimateriaaleissa on tavalla tai toisella aina pedagoginen lähtökohta (Opetushallitus s.a.). Tämä erottaa ne esimerkiksi artikkeleista, tietokirjoista tai vaikkapa dokumenttielokuvista, joita ei alusta alkaen tehdä oppimista varten.
Korostan, että niitäkin voi mainiosti käyttää opetuksen ja oppimisen tukena. En hae vastakkainasettelua, vaan haluan nostaa oppimateriaalit tekstityyppinä ja esitystapana muun muassa edellä mainittujen rinnalle.
Avoimet oppimateriaalit ovat useimmiten sähköisessä muodossa olevia aineistoja, jotka halutaan mahdollisimman laajaan käyttöön (Avoin tiede 2025). Materiaaleja käytetään niin ohjatuissa oppimistilanteissa kuin itsenäisessä opiskelussakin.
Koska aineistoja käytetään monella tavalla, on olennaista, että oppimateriaalin luonne ja tarkoitus ovat kirkkaina mielessä suunnitteluprosessin alusta asti.
Oppimistavoitteet
Kun oppimateriaalin tarkoitus alkaa olla selvillä, on aika pysähtyä miettimään, mitä oppijan pitäisi oppia. Tämä pohdiskelu auttaa asettamaan oppimistavoitteet, jotka ovat ikään kuin lupauksia oppijalle.
Oppimistavoitteet kannattaa muotoilla napakoiksi, aktiivimuotoisiksi ja konkreettisiksi lauseiksi, jotta ne on mahdollisimman helppo ymmärtää. Tavoitteiden muotoilussa voi käyttää apuna Bloomin taksonomiaa.
Siinä on kuusi osaamisen tasoa: muistaminen, ymmärtäminen, soveltaminen, analysoiminen, arvioiminen ja uuden tiedon luominen.
Taksonomia on alun pitäen kehitetty kuvaamaan sitä, miten oppijan osaamisen tulisi kehittyä opintojakson aikana. Tätä kautta taksonomia auttaa myös yhdenmukaistamaan arviointia. (Virkkula 2025.)
Oppimateriaalien suunnittelussa taksonomian hyöty liittyy lopulta oppijan oppimiseen, hänen osaamisensa kehittymiseen.
Tekijälle taksonomian avulla asetetut oppimistavoitteet ovat taas oiva työkalu materiaalin arviointiin työn edetessä: voiko oppija saavuttaa asetetun oppimistavoitteen juuri tämän materiaalin avulla?
Palataanpa maan pinnalle. Kauppila (2021) muistuttaa, että hyvinkään muotoillut tavoitteet eivät takaa oppimista. Tätä toteamusta ei ole tarpeen kiistää.
Lisäksi kannattaa pitää maltti matkassa ja luvata vain riittävästi: liiat lupaukset lähtevät helposti kasvattamaan materiaalin laajuutta.
Oppimateriaaleissa oppimistavoitteet ovat nimenomaan oppijaa varten: ne kertovat, mitä hänen tulisi osata opiskeltuaan materiaalin ja ehkäpä asettamaan henkilökohtaisen päämäärän oppimiselle.
Kohderyhmä
Sisällöntuotannossa on keskeistä suunnata sisältö oikealle kohderyhmälle. Myös oppimateriaalien tekemisessä on tärkeää kysyä, kuka sitä lukee, katsoo tai kuuntelee.
Helppo ja nopea vastaus kysymykseen olisi ”alan opiskelijoille”, ”alan ammattilaisille” tai ”kaikille aiheesta kiinnostuneille”. Jokainen näistä kohderyhmistä on yksinkertaisesti liian iso.
Jos laajaan ratkaisuun päätyisi, käy todennäköisesti niin, että sisältöä ei tule lopulta suunnattua kenellekään vaan "yrittää antaa jotain vähän kaikille". Silloin on riskinä, että materiaali ei palvele ketään.
Markkinoinnin maailmassa kohderyhmää haarukoidaan ainakin segmentoimalla ja luomalla asiakaspersoonia.
Olen huomannut, että sisällöntuottajalle voi olla apua erityisesti asiakaspersoonista, kuvitteellisista asiakasryhmien edustajista. Eikä sellaisen tekeminen ole yhtään hullumpi idea oppimateriaalin tekijällekään.
On monella tavalla vaivattomampi kirjoittaa, kun tietää (tai valistuneesti arvaa) lukijansa.
Simppelin asiakaspersoonan kaava:
- Anna hahmolle nimi.
- Kuvaile hahmoa:
- ikä, ammatti, perhe, asuinpaikka
- mielenkiinnon kohteet, harrastukset.
- Kerro, miten ja miksi hahmo käyttää oppimateriaalia.
- Piirrä hahmosta kuva tai pyydä tekoälyä luomaan se.
Aihe ja sen rajaus
Oppimateriaaleja voi tehdä aiheesta kuin aiheesta ja miltä tahansa ammattialalta. Aiheen valinta on täysin asiantuntijan vallassa.
Aihetta tärkeämpää on puhua aiheen rajauksesta. Olen havainnut, että se jos mikä on vaikeaa. Samaan syssyyn totean, että en ole löytänyt rajaamiseen autuaaksi tekevää taikasauvaa.
Rajaaminen on enemmän prosessi kuin yksi teko. Aihe täsmentyy sitä mukaa, kun suunnittelu ja sisällöntuotanto etenevät. Ei ole tavatonta, että rajauksia tehdään hyvinkin lähellä materiaalin julkaisemista.
On siis aika ajoin syytä pysähtyä pohtimaan, mitä on tekemässä, kenelle ja miksi.
Kun minulta kysytään, mistä aiheesta oppimateriaaleja voisi tehdä, kehotan etsimään tietoaukon ja täyttämään sen. Näitä aukkoja on siellä, missä
- aiheesta ei ole olemassa ajantasaista oppimateriaalia
- materiaalia on, mutta kohderyhmä tai näkökulma on väärä
- materiaalia on, mutta se on hajallaan.
Vaikka tietoaukko vastaa kysymykseen, miten löytää aiheita, se toivottavasti auttaa hahmottamaan rajauksen merkitystä. On äärettömän työlästä ja ehkä turhaakin tehdä oppimateriaali aiheesta avaruus. Sen sijaan avaruudessa on varmasti mustia aukkoja, jotka huutavat tietoa tukkeeksi.
Koska tietoa on tässä maailmassa saatavilla valtavasti, harkiten tehty rajaus on myös oppijan kunnioittamista. Oppija on varsin todennäköisesti kiitollinen, kun hän poimii eteensä paketin, jossa ei ole turhia rönsyjä.
Suunnitelma
Alkuriveillä totesin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kun työn on tehnyt, on hyvä tehdä oppimateriaalin tarkoitus, oppimistavoitteet, kohderyhmä, aihe ja sen rajaus näkyväksi eli kirjoittaa ne auki suunnitelmaksi.
Jos materiaalia tekee yksin, suunnitelmaksi riittää muutama ranskalainen viiva. Jos materiaalia tekee isommalla porukalla, esimerkiksi kollegojen kanssa, kannattaa laatia muodollisempi dokumentti ja hyväksyttää se kaikilla (Avoin tiede 2022).
Suunnitelman tehtävänä on antaa käsitys siitä, mitä ollaan tekemässä, kenelle, miksi ja millä ehdoilla. Siihen on syytä kirjata tieto materiaalin avaamisesta, julkaisupaikasta ja käytettävästä lisenssistä (Avoin tiede 2022). Hyvä pituus suunnitelmalle napakka, mieluiten yksi ja korkeintaan kaksi liuskaa.
Lähteet
Avoin tiede. 2022. Miten huomioit tekijänoikeuden julkaistessasi avoimia oppimateriaaleja? CC BY 4.0. Luettu 18.3.2025.
Avoin tiede. 2025. Oppimisen avoimuus. CC BY 4.0. Luettu 18.3.2025.
Kauppila, A. 2021. Osaamistavoitteet – avain hyvään oppimiseen. Vasu 1/2021. Karelia-ammattikorkeakoulun verkkojulkaisu. Luettu 18.3.2025.
Opetushallitus. s.a. E-oppimateriaalin laatukriteerit. Luettu 18.3.2025.
Virkkula, E. 2025. Osaamisperustaisen opintojakson suunnittelussa hyödynnetään osaamisen taksonomiaa. Oamk Journal, (23). Oulun ammattikorkeakoulu. CC BY-SA 4.0. Luettu 21.3.2025.
Kommentit
Lähetä kommentti